Esittelyviesti opintoihin

On aika puhaltaa uusia tuulia tähän aikoja sitten perustamaani blogiin. 

Opiskelen ylemmässä ammattikorkeakoulussa Jyväskylässä ja Sosiaalinen media työyhteisöjen työvälineenä -opintojakson suorittamista varten tulee ylläpitää omaa blogia tai vlogia - mikä oiva hetki siis palata tämän äärelle. Ylemmän ammattikorkeakoulun opintoja minulla on nyt takana ensimmäinen vuosi. Opinnot ovat olleet motivoivia ja valaisevia. 

Tämä kyseinen sosiaalisen median kurssi tuli tarjolle loistavaan hetkeen. Minun uusiin työtehtäviin kuuluu yrityksemme sosiaalisen median ylläpito ja uutiskirjeen luominen. Nämä asiat ovat minulle uusia ja hankalia tarttua uutuuden kankeuden takia - ehkä jopa arastelenkin markkinoinnillista puolta, koska minulla ei ole siihen aiempaa kokemusta. 

Mutta tästä se lähtee - wish me luck!

Uskallus tavoitella haluamaansa

"Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen."

(Paulo Coelho, Alkemisti)

Sen jälkeen, kun on perusteellisesti käynyt läpi unelmansa, toiveet elämänsä sisällöstä, voi vasta alkaa tavoitella haluamaansa. Mielestäni vaatii paljon rohkeutta tutkia sisimpäänsä ja elämäntilannettaan - skannata läpi pettymykset ja toiveet ja uskaltautua taas kerran menemään eteenpäin. Olen varma, että tiedostamalla toiveensa, päättäväisyydellä ja luottamuksella elämään, on mahdollisuus saavuttaa haluamansa. Kannustan jokaista ottamaan sen ensimmäisen askeleen, hyppäämään elämän virran vietäväksi. Meillä on vain tämä hetki.

Suru toiveen menettämisestä

Voiko surra sellaisen asian menettämistä, mitä ei koskaan ole omistanutkaan. Voiko surra haavetta, menetettyä toivetta. Voiko surra sellaisen menettämistä, josta toisin ajatellen on onnellinen, että sitä ei silloin saavuttanutkaan. Voi. Minulle on ollut erittäin merkityksellistä antaa itselleni lupa surra.

Tämä suru on ollut vaikea käydä läpi. Tähän liittyy niin paljon asioita. Tämä suru on menetetyn unelman suremista. Että yhdessä päivässä voit menettää kaiken sen, mistä olet haaveillut puolet elämästäsi. Ja samalla hetkellä ymmärrät, että et ikinä myöskään haluaisi mihinkään siihen takaisin, et halua enää niitä unelmia. Olet tullut niin kovasti loukatuksi, että jokainen unelma rikotaan, etkä voi sille itse mitään. Miten likaantuneita unelmia voi surra? Miten vihan keskeltä voi tunnustaa, että on pettynyt ja surullinen.

Nyt on jo hyvän aikaa ollut aika kääntää sivua. Hyväksyä suru, liikahtaa eteenpäin. Tehdä uudet suunnitelmat, uudet haaveet. Rakentaa uusi elämä - onnellisempi.

Osallistuin kaksi vuotta sitten Valamon kurssille Uusia polkuja etsimässä. Kurssilla pohdittiin elämän tehtävää ja mitä toivomme tulevaisuudelta. Kurssin tavoitteena oli omien mahdollisuuksien tiedostaminen ja oman sisäisen rauhan löytäminen. Toteutimme unelmatyöskentelynä aarrekartan, hiljaisuudessa retriitinomaisesti. Listasin silloin unelmiani. Tuntui, kun niitä olisi nyhjäissyt tyhjästä, täyttänyt tyhjää taulua. Minulle kerrottiin, että usein käy niin, että kun tiedostaa omat unelmat niitä kohti ikään kuin huomaamattaan etenee. Kuulin myös, että usein kurssin jälkeen, vuoden tai parin päästä, on saavuttanut osan aarrekartan unelmista. Se tuntui silloin hyvin, hyvin kaukaiselta. Nyt, jälkikäteen asiaa tarkasteltuani, on käynyt juuri niin. Olen saavuttanut paljon, unelmoinut, täyttänyt unelmia, edennyt ja rakastanut. Ja ennen kaikkea olen uskaltanut tuntea, surra.

Uuden Valamon luostarin kirkko

Tuohuksien sytyttäminen unelmille ja tulevaisuudelle

Kaikki paitsi golfaus on turhaa

Suoritin lapsena green cardin ja nyt, puolison lajista innostumisen myötä, on kortti kaivettu esiin naftaliinista. Taitaa olla opettelun paikka tämä pitkäjänteisyys, mitä pelissä vaaditaan. Lajin hyvät puolet: onnistumisen kokemukset (ne harvat hetket, kun pallo menee sinne minne haluat), ulkoilu ja yhdessä olo.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee... ;)

Tämän päivän kiitollisuudet:
* onni uuden opettelusta
* järisyttävän kaunis syksy
* ulkoilu

Kiitollisuus rakkaudesta

Minun elämääni saapui kaksi vuotta sitten henkilö, josta olen erityisen kiitollinen. Pidän tapaamistamme jo symbolisesti kauniina ja yhteiselämäämme kuvaavana; hän tarjosi minulle kättään tueksi. Toissijaista on se, että olimme Rukan Zonen pöydällä tanssimassa ja meno oli illan sykkeessä melkoinen ja voi olla, että tuen tarjoaminen oli onnettomuuden ehkäisyä ;)  Pääasia on se, että se on minulle hänestä ensimmäinen muistikuva; lämmin käsi, ystävälliset silmät, halu auttaa ja tukea. Tämä mielikuva on osoittautunut oikeaksi.

Tämä päivä on yksi niistä, jolloin minun on vaikeaa löytää elämästä kiitollisuuden aiheita. Aamulla silmiä painoi unettoman yön jälkeinen väsymys. Edellisenä iltana pohditut elämän suuret kysymykset rasittivat mieltä. Päällimmäisenä ajatus "Mitä jos kaikki olisikin mennyt toisin?". 

Olen itse vastuussa onnellisuudestani, mutta on selvää, että onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne pilkahtaa helpommin, jos juuri hän tulee ja halaa tällaisina aamuina sanomatta mitään, oikein tiukasti, tietäen, että vain se on kaikki, mitä hän voi siinä tilanteessa tehdä. 

Kuva Rönnskäriltä kesältä 2015

Hyvän mielen taidot. Kiitollisuus

Luen paraikaa Maaretta Tukiaisen kirjaa Hyvän mielen taidot. Ostin kirjan oheen myös erilliset Hyvän mielen kortit, joiden avulla voin harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka teoksessa esitellään. Kirjassa hyvän mielen taidot on jaoteltu seisemään eri kategoriaan: myönteisyys, tahdonvoima, myötätunto, luovuus, läsnäolo ja itsensä johtamisen taidot. Jokaiseen näistä kategorioista kuuluu 7-8 hyvän mielen taitoa (eli nämä 53 kappaletta, jotka käydään läpi myös korteissa). Kirja ja kortit perustuvat voimavarakeskeiseen, positiiviseen psykologiaan ja elinikäiseen oppimiseen, joita hyödyntämällä ihminen voi elää itsensä näköistä elämää. 

Teoksessa käsitellään aiheita ensin teoreettisesti, kerrotaan taidon vahvistuslause, esimerkkitarina ja tehtäviä kyseisen taidon harjoitteluun.

Kirjassa esitelty ensimmäinen taito on myönteisyyden taidot ja siitä kategoriasta kiitollisuus. Tukiainen kertoo kirjassaan, että kiitollisuutta tulisi harjoittaa, jotta alkaisimme ajattelemaan myönteisemmin, näkisimme enemmän vaihtoehtoja ja näin ollen maailmamme laajenisi. Kiitollisuuden avulla mielialamme ja elämänlaatumme tulisi parantua. Positiivisen psykologian tutkimusten mukaan myönteisen ajattelun on todistettu edistävän ihmisen hyvinvointia ja terveyttä.

Kirjan kiitollisuus -tehtävänä on miettiä joka päivä, mistä on päivän aikana ollut kiitollinen, kolme asiaa ja sen jälkeen makustella niitä kaikkia, antaa näiden asioiden vallata mieli. Tämän harjoituksen avulla ihminen alkaa löytämään arjestaan ilonaiheita, sellaisiakin, joita ei ehkä aikaisemmin ole huomannut.

Koska blogini yksi tarkoitus on lisätä omaa tietoisuuttani elämäni hyvistä asioita, aion listata seuraavien kirjoituksen oheen nämä kolme asiaa, joista olen kiitollinen juuri sinä kyseisenä päivänä. Uskon, että se tulee olemaan helppoa kaikkina niinä päivinä, jolloin elämä tuntuu helpolta ja olotilani on keveä. Mutta ne hetket, kun maailma näyttää tummalta ja tuntuu painostavalta, ovat ne vaikeimmat - kiitollisuus ei ole ensimmäinen asia, mikä on mielessä. Voisin jopa kuvitella, että asian miettiminen tuntuu silloin banaalilta, tukahduttavalta. Mutta loppujen lopuksi, täytyykö silloin niitä listatakaan, eikö silloin kannattaisi olla varalla nämä valmiit edellisten päivien listat? Eikö juuri silloin niitä voisi käydä läpi hiljaa itsekseen, peiton alla, luottaen siihen, etä seuraava päivä on parempi, kiitollisempi.

Olen selaillut Hyvän mielen kortteja läpi jo useampaan kertaan. Olen nostanut pakasta summittaisesti kortin ja ajatellut, että tämän kortin sanoma ohjatkoon tulevaa päivääni. Tai jäänyt vain pohtimaan korttia, ihastelemaan sen kaunista kuvaa. Mielestäni kortit ovat kauniita ja inspiroivia. Ne ovat erittäin hyvä työväline kirjan oheen. Tässä kortti, jonka sanoma on minulle tärkeä.

Päiväni kiitollisuuden aiheet:
* auringon paiste
* mieltä lämmittävä, ystävän rohkaiseva tekstiviesti (kiitos Minttu!)
* eilinen vierailu siskon perheen luona

Kesäilta Torisevan luontopolulla

Torisevan rotkojärviksi kutsutaan Virroilla sijaitsevaa kolmea rotkojärveä. Torisevan kalliot ja rotko aukeavat ihastelulle kantatie 66:sta ajaessa. Kohde on kuuluisa korkeista kallioista, järven syvyydestä ja äkkijyrkistä kallioista. Usein olen ohi ajaessa miettinyt miltä tuntuisi seisoa kallioiden päällä ja katsella alas pudotukseen, ihailla järven pintaa etäältä, korkealta. Hetki sitten sain siskoltani kuulla, että kallioiden päällä menee Torisevan luontopolku. Polku on n 6,5 km pitkä. Maasto on hyvinkin vaihtelevaa ja pudotus saattaa paikoin olla jyrkkäkin, n 10 metriä.

Äkkijyrkän kallion äärellä

Kesän alussa päätin, että vaikka olen heinäkuun töissä, se ei tarkoita ettenkö voisi nauttia keskikesästä. Päätin, että työpäivien jälkeen teen kesäisiä asioita ja fiilistelen lämpimiä ilmoja. Siispä päätin eilen lähteä Torisevalle. 27 asteen helteessä pieni patikointi vaati seurakseen Camelbackin circuit juomarepun. Ostin rakon viime kesänä pitkiä juoksulenkkejä varten, ja se on ollut jokaisen euron arvoinen. Sopiva melko pienelle ihmiselle, hihnat saa tarpeeksi kireälle, eikä reppu hölsky juostessakaan. Juoma teki eilen kauppansa, sillä maasto oli vaihtelevaa ja aurinko porotti niskassa. Suosittelen Torisevan luontopolkua, äärettömän kauniit, kansallisnostalgiset maisemat.

1,5 kilometrin päässä kahvimajasta sijaitsi nuotiopaikka ja pieni laituri. Harmitti, kun en ollut ottanut uikkareita mukaan. Pieni virkistävä pulahdus olisi raikastanut kyllä oloa. 

Joskus vielä toteutan haaveeni kallioilla kiipeilyyn. Tiedän, että alueella kiipeillään ja järjestetään kurssejakin - ehkä minäkin joskus vielä osallistun. 

Kaiken kaikkiaan hyvä, reipas ja kaunis kesäilta!